Etusivulle

Avioehto, avio-oikeuden palauttaminen

Kysymys:

Olemme ennen avioliittoa tehneet avioehtosopimuksen. Sen mukaan puolisollani ei ole avio-oikeutta perintönä saamaani omaisuuteen. Olen saanut perintönä maatilan, jossa olemme harjoittaneet yhdessä maatalouselinkeinoa parisenkymmentä vuotta. Olemme nyt ajatelleet, että puolisollanikin pitäisi olla avio-oikeus myös maatilaan. Miten meidän tulee menetellä?

Vastaus:

Kun puolisoiden elämäntilanne tai mieli muuttuu, he voivat palauttaa avioehdolla poistetun avio-oikeuden. Se ei käy pelkästään repimällä voimassa oleva avioehto, vaan pitää tehdä uusi, jolla asiasta sovitaan. Tässä tarvitaan molempien suostumus. Avioehtosopimus, kuin myös sopimus, jolla avio-oikeus palautetaan, edellyttää määrättyjen menettelytapojen noudattamista. Muuten se ei ole pätevä. Menettelytavat ovat seuraavat:

a) Sopimus on tehtävä kirjallisesti.
b) Se on päivättävä ja allekirjoitettava.
c) Siinä on oltava kahden esteettömän henkilön allekirjoittama oikeaksi todistaminen.
d) Sopimus on jätettävä sen paikkakunnan, käräjäoikeuteen, missä puolisoilla tai jommallakummalla heistä on kotipaikka. Tuomioistuin rekisteröi sopimuksen. Rekisteröinti on maksullinen.

Avioehtosopimus

Kysymys:

Menin avioliittoon 1975 ja tein silloin vaimoni kanssa avioehtosopimuksen. Sen mukaan kaikki ennen avioliittoa omistettu omaisuus on avio-oikeudesta vapaata. Omistin ennen avioliittoa osakehuoneiston ja vaimollani ei ollut omaisuutta. Osake myytiin myöhemmin ja rahat sijoitettiin yhteiseen taloon ja kesämökkiin. Miten käy jos meille tulee ero? Olen kuullut ettei avioehtosopimuksella olisi enää merkitystä. Voidaanko se tosiaan syrjäyttää?

Vastaus:

Mikäli sopimus alun perin vain on pätevästi tehty ja voitte luotettavasti selvittää että osakkeesta saamanne rahat on sijoitettu taloon ja mökkiin on sijoittamaanne rahamäärää vastaava osuus edelleen avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Avioliittolain mukaan avio-oikeudesta vapaan omaisuuden sijaan tullut omaisuus on avio-oikeudesta vapaata. Sopimuksella on siis edelleen merkitystä.

Avioehtosopimus ikään kuin realisoituu vasta avioliiton päätyttyä avioeroon tai kuolemaan. Mikäli se päättyy avioeroon voi toinen puoliso vaatia, että avioehtosopimus kokonaan tai osittain syrjäytetään jos ositus (omaisuuden jako) johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Laki puhuu osituksen sovittelusta. Sovittelusäännöksen tarkoituksena on estää räikeä epäoikeudenmukaisuus. Harkittaessa tuleeko sovittelu kysymykseen on erityisesti huomioitava avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja muut taloutta koskevat seikat. Ratkaisu tehdään kokonaisarvioinnin pohjalta.

Pelkästään se, että vaimonne saisi jaoissa vähemmän omaisuutta ei riitä sovitteluun. Mikäli hän esim. jäisi ikä, koulutus ja asunto-olot huomioon ottaen turvattomaan asemaan voi sovittelu tulla kysymykseen.

Avioehtosopimuksen - kuten muidenkin sopimusten - osalta sopimuksen sitovuuden periaate on edelleen pääsääntö ja sovittelu poikkeus siitä. Juuri avioehtosopimuksen sovittelu on tavallaan korkeimman kynnyksen takana koska puolisot ovat tietoisesti tehneet erityisen sopimuksen, jonka tarkoituksena on jättää vain avioliiton aikana yhteisten ponnistusten tuloksena karttuva varallisuus jaettavaksi.

Näin ollen sovittelumahdollisuudesta huolimatta avioehtosopimus on edelleen käyttökelpoinen väline etenkin jo ennen avioliittoa varallisuutta kartuttaneiden henkilöiden välillä.

Avioehto, testamentti

Kysymys:

Solmin kesällä avioliiton. Olemme molemmat yli 50-vuotiaita, omillamme toimeentulevia. Asumme omistamassani talossa. Minulla ei ole lapsia. Olemme vaimoni kanssa puhuneet, että talo jäisi molempien kuoltua minun sukulaisilleni. Miten meidän on meneteltävä?

Vastaus:

Teidän tulee tehdä avioehtosopimus ja testamentti. Avioehtosopimus on tehtävä siksi, että vain sillä voidaan sulkea pois puolison avio-oikeus. Avioliitossahan kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeuden nojalla saavat omaisuuden osituksessa eli jaossa, eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä. Tämä oikeus toisen puolison omaisuuteen voidaan syrjäyttää kokonaan tai osittain esimerkiksi talon osalta vain avioehtosopimuksella.

Avioehtosopimus on molempien puolisoiden allekirjoitettava ja se on rekisteröitävä käräjäoikeudessa. Testamentti on tehtävä sen vuoksi, että sillä suljetaan pois puolison perintöoikeus. Eloon jääneellä puolisolla on perintöoikeus ensin kuolleen omaisuuteen siinä tapauksessa, että ensin kuolleella puolisolla ei ole rintaperillisiä (lapsia, lapsenlapsia). Testamentissa teidän tulee määrätä kenelle tai keille sukulaisillenne haluatte talon antaa, tietysti voitte määrätä muustakin omaisuudestanne haluamallanne tavoin. Tähän samaan testamenttiin voidaan yhdistää myös mahdollinen vaimonnekin testamentti tai määrätä puolin ja toisin eloon jääneelle hallintaoikeus teidän tai puolisonne kaikkeen tai tiettyyn omaisuuteen. Jos leski saa hallintaoikeuden, voidaan omitusoikeus määrätä kuitenkin siirtymään heti määrätylle sukulaistaholle.

Järjestelyn yksityiskohtainen suunnittelu ja asiakirjojen laatiminen edellyttävät asiantuntijan käyttämistä.

Elatussopimus

Kysymys:

Mieheni joutuu sairautensa takia lähitulevaisuudessa pitkäaikaishoitoon. Olen kuullut, että hoitomaksut määräytyvät potilaan tulojen mukaan (jopa 80 % tuloista). Olen huolestunut omasta toimeentulostani, koska rahamme ovat olleet yhteisiä. Mieheni eläketulo on 9.000 mk ja minun 3.000 mk/kk. Asumiskulumme ovat 1.600 mk/kk. Jos teemme elatussopimuksen vaikuttaako se hoitomaksujen määrään?

Vastaus:

Potilaalta perittävän maksun suuruus määräytyy sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain ja -asetuksen mukaan. Maksu on 80 % potilaan nettotuloista. Maksu on kuitenkin määrättävä siten, että puolison/avopuolison elatus tulee turvatuksi. Säädöksissä ei ole ohjetta, kuinka suuri rahamäärä puolisolle pitää jäädä. Tämän vuoksi kuntien hoitomaksu käytännöt ovat kirjavia, eivätkä aina turvaa riittävää toimeentuloa kotiin jääneelle.

Esimerkiksi Kuopiossa hoitomaksu määrätään siten, että kotona olevalle puolisolle asumiskulujen jälkeen tulee jäädä vähintään n. 2.800 mk/kk.

Miehenne hoitomaksu määräytyy seuraavasti:

Miehenne eläke, 9.000

miehenne omaan käyttöön, - 450

puolison käyttöön, - 1.350

harkinnanvarainen alennus, - 50

miehenne hoitomaksu, 7.150

Teidän toimeentulonne muodostuu seuraavasti:

Eläkkeenne, 3.000

Puolisolta tuleva rahamäärä, +1.350

Asumismenot, - 1.600

Harkinnanvarainen lisäys, + 50

Käyttöönne jäävä rahamäärä, 2.800

Laskelmasta ilmenee, että käytettävissä olevat tulonne pienenevät ja voidaan olettaa, ettei ko. rahamäärä riitä toimeentuloonne. Tämä hoitomaksukäytäntö on ristiriidassa avioliittolain kanssa. Sen mukaan aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan. Toisin sanoen kotiin jäävän tulotaso pitäisi voida säilyttää pitkäaikaishoidon/laitoshoidonkin aikana.

Tulotasonsa säilyttämiseksi laitoshoidonkin aikana puolisot voivat tehdä ns. elatussopimuksen. Kohtuullisena ja hyväksyttävänä on pidettävä sopimusta, jonka mukaan kumpikin saa puolet puolisoiden yhteenlasketuista nettotuloista. Tässä tapauksessa miehenne teille maksama elatus voisi olla 3.000 mk/kk, jolloin tulonne olisivat 6.000 mk/kk ja asumiskulujen jälkeen teille jäisi 4.400 mk/kk. Miehenne hoitomaksu määrättäisiin niinikään 6.000 mk:n tulojen perusteella.

Sopimuksen perusteella maksettava rahamäärä ei ole ansiotuloa, pääomatuloa eikä lahjaa vaan lakisääteisen elatusvelvollisuuden perusteella tehtynä toistuvaissuorituksena verovapaa, mikäli kysymys on perheen olosuhteiden mukaisesta normaalista elatuksesta.

Eräät kunnat ovat olleet nihkeitä hyväksymään puolisoiden välisiä elatussopimuksia ja niiden huomioonottaminen asiakasmaksuja määrättäessä ei ole vakiintunut. Kuitenkin korkein hallinto-oikeus on 10.1.2002 antamallaan päätöksellä selkeyttänyt tilannetta. Siitä voidaan todeta, että tällainen sopimus tulee ottaa huomioon terveydenhuollon asiakasmaksuja määrättäessä, joten sopimus kannattaa tehdä niin kauan kunnes kunnat muuttavat hoitomaksukäytäntöään kotiin jäävän paremmin huomioonottaviksi.

Sopimus on tehtävä kirjallisesti, ja siinä on todettava ainakin
1. avioliiton kesto ja elatuksen jakautuminen sen aikana puolisoiden välillä,
2. taloudellinen tilanne sopimuksen tekohetkellä ja
3. millainen järjestely pitkäaikaishoidon varalta tehdään esim.
a) kotiin jäävän oikeus palkata kotiapua omilla ja osin puolisolta tulevilla varoilla tai
b) oikeus nostaa toisen tililtä varoja kotihoidon turvaamiseksi tai
c) valtuus toisen eläkkeen osittaiseen nostamiseen.

Sopimus on tehtävä räätälintyönä kutakin tapausta varten erikseen ja on syytä teettää se juristilla. Se voidaan myös jättää sosiaalilautakuntaan vahvistettavaksi.

Hyvitys perittävän avustamisesta

Kysymys:

Mieheni kuoli vuonna 1958. Olen asunut sen jälkeen yksin meidän
yhdessä jo 60-luvulla ostamassa ok-talossa. Mitään jakoa ei tehty. Meillä on viisi täysi-ikäistä lasta. Kaksi lapsistamme on mieheni kuoleman jälkeen jatkuvasti huolehtinut talon ja pihan kunnossapidosta ja he ovat auttaneet minua muutoinkin kaikissa asioissa. Haluaisin, että nämä kaksi lastani saisivat hyvityksen pitkäaikaisesta avustaan. Voinko testamentilla määrätä talon näille kahdelle?

Vastaus:

Kysyjä ei omista yksin taloa. Ennen kuin kysyjän perintöä aikanaan jaetaan pitää toimittaa myös pesässä ositus.
Osituksessa molempien perittävien osuuksiin tulee puolet talosta ja myös muista varoista ellei perittävien mahdollisista testamenteista tai avioehdoista muuta johdu. Miehen osuus eli 1/2 talosta kuuluu yhtäläisin
oikeuksin kaikille viidelle lapselle. Tästä osuudesta kysyjä ei voi määrätä testamentilla eikä muutoinkaan. Kysyjä voi määrätä testamentilla voin omasta osuudestaan eli 1/2 talosta siten kuin haluaa. Jos hän määrää oman osansa meneväksi kahdelle lapselleen he tulevat omistamaan kysyjän testamentin perusteella 1/4 osan ja isan perinnön nojalla 1/10 osan eli yhteensä 7/20 osaa kun muut lapset saavat kukin 2/20 osaa.

Mikäli muut perilliset vaativat äidin jälkeen ns. lakiosaansa kahden testamentin saajalapsen osuudet hieman pienenevät ja lakiosaa vaatineen tai vaatineiden osuudet hieman kasvavat.

Kysyjä voi testamentilla määrätä kahdelle häntä avustaneelle lapselleen hyvitystä myös muulla tavoin, esim. siten että heille maksetaan pesän varoista tietty markkamäärä ja muu omaisuus jaetaan lasten kesken tasan. Se, miten hyvityksestä olisi määrättävä testamentissa, on syytä keskustella asiantuntijan kanssa ja pyrkiä laatimaan testamentti niin, että se vastaa tekijän tahtoa ja on aikanaan pesän varat ja laatu huomioon ottaen ilman suurempia vaikeuksia tarkoituksenmukaisesti toteutettavissa.

Kysyjä voi korvata avun myös elinaikanaan, mikäli hänellä on siihen varoja.

Myöskin perillisillä on oikeus vaatia perinnönjaossa kohtuullista korvausta perittävän hyväksi tekemästään työstä, vaikka sen korvaamisesta ei perittävän kanssa olisi sovittu. Sitä he voivat vaatia enintään 5 vuodelta, mutta ei kuitenkaan työstä, joka on tehty aikaisemmin kuin 10 vuotta ennen perittävän kuolemaa. Tällainen työhyvitys maksetaan pesän varoista päältä päin ja sitä ei verotuksellisesti käsitellä palkkana. Hyvityksen saaja maksaa perintöveroa korotetusta perintöosuudestaan samoin kuin jos hän olisi saanut hyvityksen testamentilla. Hyvityksen määrä on harkinnanvarainen ja usein sen vaatiminen saa aikaan erimielisyyksiä perillisten välillä. Sen vuoksi selvintä olisi määrätä perillisen hyvittämisestä testamentilla, jolloin se on perinnönjaossa helpommin toteutettavaa.

Lahjavero, avioero

Kysymys:

Mitenkähä hirveet verot siitä ite kullekkii tulis, jos myö annettas talo ja muat ja mannut Leenalle ja rantapalstat Antille ja Paavolle ja ite suatas Leenalta 25 000 euroo ja syytinki?
Matti ja Maija

Vastaus:

Lahjaverosta voi saada ennakkoratkaisun. Sitä voi hakea sekä lahjoittaja että lahjansaaja lahjoittajan asuinpaikan verovirastolta.
Ennakkotiedon hakemiseen riittää kirjallinen vapaamuotoinen hakemus, josta ilmenee kysymys johon vastausta pyydetään sekä mahdollisimman täsmällinen kuvaus siitä, mitä aiotaan tehdä. Voitte esittää myös useamman erilaisen vaihtoehdon ja pyytää niihin kaikkiin veroviraston kannanottoa. Olisi hyvä jos luonnosasiakirja kauppa- tai lahjakirjasta tms. olisi jo valmiina liitettäväksi hakemukseen. Lisäksi mukaan olisi hyvä laittaa hinta-arviot tai muut selvitykset lahjoitettavien kohteiden arvosta.

Verovirasto perii ennakkoratkaisusta maksun, joka perintö- ja lahjaverosta kysymyksen ollen on tällä hetkellä 202 euroa. Veroviraston ennakkoratkaisua on verovelvollisen vaatimuksesta sitovana noudatettava verotuksessa. Veroviraston päätöksessä mainitaan määräaika kuinka kauan se sitoo verottajaa, yleensä se on 6 kk.
Käsittelyaika ennakkoratkaisun saamiseksi on muutamia viikkoja, enintään 6 viikkoa. Mikäli hakija ei ole tyytyväinen veroviraston päätökseen voi asiasta valittaa hallinto-oikeuteen

Avioero

Kysymys:

Solmin eläkepäivilläni avioliiton joka muutaman kuukauden jälkeen osoittautui erehdykseksi ja eroasia on vireillä. Minulla on ennen avioliittoa hankittu omistusasunto ja kesämökki.
Miehellä ei ole mitään omaisuutta. Avioehtoa ei ole tehty. Pitääkö minun nyt luovuttaa puolet omaisuudestani miehelle?

Vastaus:

Yleinen käsitys on, että aivoeron sattuessa puolisoiden varat jaetaan puoliksi, ellei avioehtosopimuksella ole suljettu pois tai rajoitettu toisen avio-oikeutta. Tämä onkin pääsääntö, mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Avioliittolakiin on luotu mekanismi, jolla vältetään kohtuuttomien tilanteiden syntyminen.

Puolittamissäännöstä voidaan poiketa tilanteissa, joissa omaisuuden puolittaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että puoliso saisi perusteetonta etua. Tätä kutsutaan osituksen sovitteluksi. Sovittelu kriteereinä ovat mm. avioliiton kesto ja puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi. Koska avioliittonne on ollut lyhyt ja ositettavat varat ovat ennen avioliittoa teidän hankkimianne tulee osituksen sovittelu tapauksessanne aivan ilmeisesti kysymykseen.

Ositusta voidaan sovitella mm. siten, että puolison oikeutta saada avio-oikeuden nojalla tasinkona toisen omaisuutta rajoitetaan tai tämä oikeus kokonaan poistetaan.

Kuka ratkaisee miten varat jaetaan? Ensisijaisesti teidän tulisi neuvotellen pyrkiä sopimaan asiasta. Mikäli sopua ei synny, jommankumman puolison pyynnöstä käräjäoikeus määrää ns. pesänjakajan (yleisimmin joku paikkakunnan asianajajista) toimittamaan osituksen. Jos osituksen sovittelua vaaditaan, pesänjakaja harkitsee, miten lakia sovelletaan tapaukseenne ja tekee asiasta ratkaisun. Pesänjakajan ratkaisuun tyytymätön osapuoli voi saattaa asian oikeuslaitoksen ratkaistavaksi.

Osakkeen myynti, perintö- ja luovutusvoittoverotus

Kysymys:

Aion myydä perimäni osakehuoneiston ja ostaa tilalle toiselta paikkakunnalta vastaavan asunnon lapseni käyttöön. Perintövero tietysti tulee maksettavakseni, mutta joudunko maksamaan muita veroja?

Vastaus:

Kun myytte perityn osakehuoneiston teitä verotetaan luovutusvoitosta jos saatte enemmän kuin sen perintöverotusarvo lisättynä mahdollisilla perusparannusmenoilla ja myyntikuluilla on ollut. Mikäli perintöverotus on kaupan tehdessänne toimittamatta ja mikäli perintöveronne ovat alle 29 % (veron määrä luovutusvoitosta) kannattaa kaupasta ilmoittaa verotoimistoon.
Tällöin osakehuoneiston myynnistä ei synny voittoa eikä sitä veroteta, koska perintöverotusarvoksi vahvistetaan myyntihinta. Uuden osakehuoneiston ostohinnasta joudutte maksamaan 1,6 % varainsiirtoveroa.

Vastaavatko perilliset vainajan veloista?

Vastaus:

Pesän osakas, kuten perillinen, ei vastaa henkilökohtaisesti vainajan veloista. Jos hän laiminlyö perunkirjoituksen toimituttamisen määräajassa tai perunkirjoituksessa antaa väärän tiedon tai jättää ilmoittamatta jonkin tietämänsä seikan ja vaarantaa siten velkojan oikeutta saattaa hän joutua henkilökohtaiseen vastuuseen perintökaaressa tarkemmin mainituin tavoin (PK 21:2 §).

Perunkirjoitus

Kysymys:

Perunkirjoituksen toimittamisen jälkeen ilmeni, että vainajalla olikin takaukseen perustuvaa velkaa, jota ei oltu huomioitu perukirjassa. Miten menetellä?

Vastaus:

Jos pesään ilmaantuu perunkirjoituksen toimittamisen jälkeen uusia varoja tai velkoja, on pesänosakkaiden toimitettava täydennysperunkirjoitus. Täydennysperukirja on laadittava kuukauden kuluessa siitä, kun puuttuneet varat tai velat tulivat tietoon, ja se on toimitettava kuukauden kuluessa verovirastoon.

Jos pois jääneet velat tai varat ovat vähäiset, verovirasto ei kuitenkaan yleensä vaadi uuden perunkirjoituksen toimittamista ellei verotusta ole ehditty jo toimittaa, vaan riittää kun pesän ilmoittaja ilmoittaa vähäisen muutoksen kirjallisena ja allekirjoituksellaan varustettuna.
Jos puuttuvat varat tai pois jääneet velat ovat kymmeniätuhansia markkoja täydennysperukirja tulee kuitenkin laatia. Jos verotus on jo toimitettu, pitää uudesta velasta ilmoittaa verovirastolle kolmen kuukauden kuluessa saatuanne tiedon siitä, että vainajan takausvelka tulee maksettavaksi. Verotus oikaistaan ns. perusteoikaisuna.

Testamentin laatiminen ja kustannukset

Kysymys:

Paljonko maksaa testamentin laatiminen?

Vastaus:

Tämä kysymys tulee yhä useammin asianajajalle, joten siihen on syytä vastata. Asiakirjan laatiminen, erityisesti testamentin, ei ole vakiotuote kuten esimerkiksi auton määräaikaishuolto. Tämän vuoksi ei ole myöskään vakiohintaa.

Suomessa on valitettavasti vallalla käsitys, jonka mukaan testamentin laatiminen kuuluu ns. yksinkertaisiin toimeksiantoihin, joista jokainen voi helposti selvitä. Näin ei ole. Usein asiakas lähestyy asianajajaa kertoen millaisen testamentin hän haluaa tehdä. Asianajajan tehtävä ei ole poimia mallia kaavakokoelmasta vaan purkaa tilanne ja kartoittaa testamentin tekijän tahto. Joskus testamenttia tai muutakaan asiakirjaa ei ole lainkaan tarvis tehdä kuten esim. lain turvatessa riittävästi lesken aseman, joskus pelkkä testamentti ei riitä asiakkaan tahdon toteuttamiseen tai joskus on kannattavampaa järjestää asiat muutoin kuin testamentilla.

Asiamiehen tehtävänä on selvittää asiakkaalle eri vaihtoehdot, joilla toivottuun lopputulokseen päästään- ja kertoa vaihtoehtojen hinnat -niin verotukselliset kuin inhimillisetkin.

Testamentin sisällön suunnittelussa on huomioitava mm. veroseuraamukset, lakiosasäännökset, aviovarallisuus- säännökset, testamentin tulkintaohjeet, varmistuttua testamentin tekijän tahdonmuodostuksen virheettömyydestä ja huolehdittava testamentin kaikkien muotosäännösten tarkasta noudattamisesta.

Testamentti on tekijälleen erittäin tärkeä toimi. Testamentin tekemisessä ei kannata säästää, toki hintaa tai veloitusperusteita voi ja pitääkin kysyä. Muutaman kympin "säästäminen" voi kyllä joskus tulla kalliiksi. Esimerkkejä löytyy runsaasti. Testamentti voi olla sisällöltään epäselvä ja tulkinnallinen, voi olla, että testamentin tekijän tahto ei toteudu, koska hän ei ole enää selittämässä mitä testamentilla on tarkoitettu tai testamentti aiheuttaa arvaamattomat veroseuraamukset tai se on jopa virheellisyyksiensä vuoksi pätemätön.

Paljonko se sitten maksaa? Varmasti 100-200 eurolla saatte ko. palvelun, ellei tehtävä ole poikkeuksellisen vaativa.

Testamentti, testamenttausvallan rajat

Kysymys:

Jos testamenttaan kesämökkini veljeni lapsille voinko laittaa siihen ehtoja, että mökin pitää pysyä suvussani ja ettei sitä saa myydä tai vuokrata.

Vastaus:

Vanhemman perintölainsäädännön mukaan perittävä saattoi tekemällään testamentilla määrätä, että hänen omaisuutensa tuli säilyttää sukupolvesta toiseen saman suvun hallussa. Tätä kutsutaan sääntöperinnöksi.

Uusien sääntöperintöjen muodostaminen kiellettiin Suomessa 1919. Vuonna 1931 määrättiin kaikki valtakunnassa voimassa olevat sääntöperinnöt lakkaamaan ja kiellettiin sellaisten perustaminen vastaisuudessa kokonaan, koska niitä ei pidetty kansantalouden kehityksen kannalta suotavana. Voimassa olevan perintökaaren mukaan Teillä on kuitenkin oikeus määrätä, että kesämökki menee veljenne lapselle ja hänen kuolemansa jälkeen esimerkiksi hänen lapsilleen tai vastaisuudessa syntyville lapsille. Siltä varalta, ettei hänellä ole tai tule olemaan lapsia kuollessaan voidaan testamenttiin ottaa määräys, että kesämökki menee jollekin muulle sukulaiselle, joka on elossa Teidän kuollessanne. Tällainen testamentin toissijaismääräys merkitsee sitä, ettei ensisaaja voi määrätä kesämökistä testamentilla.

Testamentissa voidaan myöskin määrätä, ettei kesämökin ensisaajalla ole oikeutta luovuttaa sitä eläessään. Tällainen omistajan vallintarajoitus voidaan siis peruuttaa testamentilla ja siitä voidaan tehdä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin kirjaus. Testamentissa voidaan kieltää myöskin vuokraus.

Edellä kuvatulla testamentilla voidaan turvata omaisuuden pysyminen suvussa kahdessa perinnönjaossa. Sen pidemmälle ei ole juridisia mahdollisuuksia, joskin moraalisesti velvoittavia toivomuksia voi aina asettaa.

Testamentti, periminen

Kysymys:

Olemme lapseton aviopari. Meillä on molemmilla sisaruksia, joista useampi on jo kuollut. Kuka tai ketkä perivät omaisuutemme? Kannattaisiko meidän tehdä testamentti?

Vastaus:

Jos ensiksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt rintaperillistä (lapsia, lapsenlapsia…), eloonjäänyt aviopuoliso perii ensiksi kuolleen. Tätä kutsutaan puolison perintöoikeudeksi. Tämän puolison perintöoikeuden kannalta on merkityksetöntä, onko leskellä itsellään perillisiä esim. lapsia aikaisemmasta avioliitosta.
Lesken kuollessa jaetaan omaisuus pääsäännön mukaisesti siten, että ensin kuolleen puolison ns. toissijaiset perilliset (vanhemmat, sisarukset tai heidän jälkeläisensä) saavat puolet koko pesästä ja toisen puolen jakavat lesken perilliset.
Jos leski on kuollut perillisittä hänen osuutensa menee kokonaisuudessaan ensin kuolleen perillisille. Jos taasen lesken kuollessa ei ole elossa ensin kuolleen perillisiä menee koko jäämistö lesken perillisille. Puolison perintöoikeuden nojalla leski saa omistusoikeuden koko jäämistöön ja hän saa käyttää koko omaisuutta haluamallaan tavalla. Puolison omistusoikeutta kuitenkin rajoittaa se että hän ei saa testamentilla määrätä siitä omaisuudesta mitä on hänen kuolemansa jälkeen menevä ensin kuolleen puolison perillisille.
Mikäli leski on antamalla lahjan tms. ottamatta asianmukaisesti huomioon ensin kuolleen puolison perillisten oikeutta voivat nämä aikanaan vaatia hyvitystä lesken perillisille tulevasta osuudesta. Mikäli puolisot haluavat ettei lesken omistusoikeus ole millään tavoin rajoitettu pitää heidän tehdä keskinäinen testamentti, jolla toissijaisten perillisten oikeudet voidaan poistaa.
Keskinäisessä testamentissa voidaan määrätä myös siitä kenelle tai keille omaisuus on menevä lesken kuoleman jälkeen. On myös mahdollista määrätä että omaisuus menee jollekin yhteisölle tai että jälkeenjäävistä varoista muodostetaan säätiö, josta annetaan varoja haluttuun tarkoitukseen.

Testamentti, pesänjako, testamentin tulkinta

Kysymys:

Sisareni on jättänyt jälkeensä sisällöltään epäselvän testamentin.
Pesänosakkaat ovat nyt erimielisiä siitä, mitä testamentilla oikein tarkoitetaan. Miten on meneteltävä?

Vastaus:

Se, kenen etua asia koskee, voi nostaa käräjäoikeudessa testamentin tulkintakanteen, jolloin oikeus viime kädessä ratkaisee testamentin sisällön.

Toinen mahdollisuus on se, että pesänjakaja ratkaisee testamentin sisältöä koskevan tai koskevat erimielisyydet.
Pesänjakajan määrää käräjäoikeus jonkun osakkaan tai useamman osakkaan hakemuksesta. Pesänjakajina toimivat yleensä asianajajat tai muut lakimiehet. Mikäli kuolinpesään on määrätty pesänjakaja,
testamentin tulkintakannetta ei voida enää ajaa käräjäoikeudessa.

Mikäli pesänosakas tai osakkaat eivät tyydy pesänjakajan tekemään ratkaisuun testamenttiriidassa, voi osakas moittia pesänjakajan päätöstä käräjäoikeudessa.

Yksityiskohtien selvittelyä varten teidän tulee kääntyä asiantuntijan puoleen.

Testamentin pätemättömyys

Kysymys:

Eräs minulle läheinen henkilö teki hyväkseni testamentin muutama vuosi sitten. Testamentti tehtiin eräässä maalaispankissa. Paikalla oli testamentintekijän ja minun lisäkseni puolisoni ja pankinjohtaja, joka kirjoitti testamentin. Hän ja puolisoni olivat todistajina. Testamentin tekijä on nyt kuollut. Olen kuullut, ettei puolisoni olisikaan saanut toimia todistajana. Onko asia todella näin? Mitä siitä seuraa?

Vastaus:

Testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden jäävittömän todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä ja heidän on todistettava testamentti nimikirjoituksillaan.

Todistajien tulee olla jäävittömiä suhteessa sekä testamentin tekijään että siihen, jonka hyväksi testamentti tehdään (testamentinsaaja). Henkilö on jäävillinen todistamaan testamenttia, jos saajana on: todistajan puoliso, todistajan isä, äiti, isovanhemmat, tai jonkun näiden uusi aviopuoliso, todistajan lapsi, lastenlapsi, lastenlastenlapsi jne. taikka tällaisen henkilön aviopuoliso, todistajan veli, velipuoli, sisar, sisarpuoli, todistajan veljen, velipuolen, sisaren tai sisarpuolen aviopuoliso ja todistajan ottovanhempi tai ottolapsi.

Testamentti on pätemätön siltä osin kuin jääyviyssääntöä ei ole huomioitu. Testamentti ei kuitenkaan itsestään tule pätemättömäksi.
Testamentin tekijän perillisten on kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksisaannista vedottava pätemättömyyteen eli tässä tapauksessa siihen, että todistaja on ollut jäävillinen. Yleensä tämä vetoaminen edellyttää moitekanteen nostamista käräjäoikeudessa. Jos perillinen kuitenkin hyväksyy testamentin, testamentti tulee hänen osaltaan päteväksi eikä hän voi vedota enää sen jälkeen mihinkään pätemättömyysperusteeseen.

Teidän tapauksessanne pankinjohtajalle on sattunut selvä virhe, jota ei voi enää millään korjata. Mikäli testamentti tulee pätemättömäksi jääviyden takia teillä voisi olla mahdollisuus saada vahingonkorvausta pankinjohtajalta/pankilta.

Suomessa on valitettavasti vallalla käsitys, jonka mukaan testamentin laatiminen kuuluu ns. yksinkertaisiin asioihin, joista jokainen voi helposti selvitä. Asia ei suinkaan ole näin. Testamenttiin liittyy monenlaisia epävarmuustekijöitä sen tekemisestä sen toimeenpanoon asti. Tämän vuoksi olisi syytä aina turvautua testamenttiin liittyvissä asioissa asianajotehtäviä ammatikseen hoitavan lakimiehen puoleen.

Varojen arvostaminen perunkirjoituksessa

Kysymys:

Miten omaisuus on arvostettava perukirjassa silmälläpitäen myöhempää luovutusvoittoveroa? 

Vastaus:

 Perukirja ei ole pelkkä esinekohtainen omaisuusluettelo. Sen perusteella määrätään perintövero ja käytetyt arvot voivat olla perusteena luovutusvoittoveroa määrättäessä. Perintöverotus perustuu perityn omaisuuden käypään arvoon perinnönjättäjän kuolinhetkellä. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Tähän oikeaan käypään arvoon on aiheellista tietoisesti pyrkiä erityisesti niissä tilanteissa, joissa perittävän jättämä omaisuus aiotaan myydä perinnönjaon toimittamisen jälkeen. Perintöveroasteikko on progressiivinen. Näin ollen veron määrään vaikuttaa perityn omaisuuden arvo. Lisäksi veroasteikko on jaettu kolmeen veroluokkaan; sovellettava veroluokka riippuu perinnönjättäjän ja saajan välisestä sukulaisuussuhteesta. Ensimmäisessä veroluokassa, johon kuuluvat mm. aviopuoliso, lapsi, aviopuolison lapsi, isä, äiti ja lapsen rintaperillinen, käyvän arvon periaatteen noudattaminen tuottaa taloudellista hyötyä perilliselle, koska perintövero on ensimmäisessä veroluokassa ankarimmillaankin 16 %, kun taas perintönä saadun omaisuuden luovutusvoitosta vero on 29 %. Luovutusvoittoveroahan joutuu maksamaan omaisuuden myyntihinnan ja ao. omaisuuden hankintamenon erotuksesta. Kun omaisuus on saatu perintönä, hankintamenona pidetään perintöverotuksessa käytettyä verotusarvoa. Joka tapauksessa luovutushinnasta aina vähennetään vähintään 20 % ja jos omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuoden ajan, vähennetään 40 % luovutushinnasta. Vaikka käyvän arvon määrittämisessä on paljonkin ”pelivaraa” ei säästäminen perintöverotuksessa eli omaisuuden aliarvostaminen ainakaan ensimmäisessä veroluokassa ole taloudellisesti kannattavaa. Muissa veroluokissa (etäisemmät sukulaiset ja vieraat) saattaa asia olla päinvastoin. Varojen arvostamisesta on ohjeita ja suosituksia, mm. verohallituksen muistio ”varojen arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa” (5067/36/94) sekä Savo-Karjalan veroviraston perintö- ja lahjaverotusyksikön arvostamisohje 27.6.2006 (puh. 017 – 153 7488). 

Omistus - vai hallintatestamentti?

Kysymys:

Olemme harkinneet keskinäisen testamentin tekemistä. Tiedämme mikä ero on omistus- ja käyttöoikeustestamentilla, mutta emme ole varmoja kumpi meidän kannattaisi nyt tehdä. Voimmeko tehdä em. testamentin siten, että leski voi valita ottaako hän vastaan omitus- vaiko käyttöoikeuden omaisuuteemme.

Vastaus:

Perintökaaren 17: 2a §:n mukaan testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan, jollei hän ole jo ryhtynyt sellaisiin toimiin, että hänen on katsottava ottaneen perinnön vastaan.

Tämän säännön perusteella on katsottu mahdolliseksi luopua testamentin tuomasta oikeudesta myös osittain ilman, että tämä tulkittaisiin perintöveroseuraamuksen aiheuttavaksi perinnön/testamentilla tulevan omaisuuden tai etuuden vastaanottamiseksi.

Näin ollen jos teette keskinäisen omistusoikeustestamentin leski voi aikanaan luopua hänelle tulevasta omistusoikeudesta ja pidättää itsellään vain käyttö-/hallintaoikeuden, jolloin verotuskohtelu muuttuu sen mukaiseksi.

Omaisuuden luovuttaminen jakamattomasta pesästä

Kysymys:

Mieheni on kuollut. Meillä on neljä lasta. Kolmella heistä on jo omat asunnot ja mökit. Olen ajatellut muuttaa palvelutaloon. Voinko luovuttaa omakotitalon yhdellä lapsellemme, jolla ei vielä ole omaa asuntoa? Meillä ei ollut testamenttia eikä avioehtoa.

Vastaus:

Vastaus kysymykseenne riippuu paljolti siitä, onko kuolleen puolisonne pesä jaettu vai jakamaton. Siihen asti kun jakoa ei ole tehty kuuluu kaikki omaisuus, olipa se miehenne, Teidän tai yhteisissä nimissä, kuolinpesään. Kuolinpesään kuuluvan omaisuuden hoitoon, säilyttämiseen, kartuttamiseen tai luovuttamiseen tarvitaan osakkaiden eli Teidän ja lastenne yksimielisyys. Kun talon luovuttaminen, olipa kysymyksessä kauppa tai lahja, on määrämuotoinen oikeustoimi, merkitsee se sitä, että luovutuskirjassa on oltava jokaisen osakkaan itsensä tai valtuuttamansa asiamiehen allekirjoitus. Koska jokaisella lapsellanne on samanlaiset oikeudet isänsä perintöön, pitää Teidän keskustella kaikkien lastenne kanssa niistä ehdoista ja edellytyksistä, joilla luovutus voidaan tehdä ja laatia sitten tarvittavat asiakirjat. Kaikki se, josta on sovittu, on syytä panna paperille, jottei niistä myöhemmin synny riitaa.

Mikäli tarvittavaa yksimielisyyttä ei löydy täytyy pesä ensin jakaa. Vähimmäisvaatimus on se, että Teidän avio-oikeusosuutenne eli puolet kuolinpesästä, erotetaan. Tätä oikeustointa kutsutaan laissa ositukseksi. Sikäli kuin talo osituksessa jää Teille, voitte sen sitten myydä tai lahjoittaa ilman muiden lastenne suostumustakin. Mikäli luovutus tehdään täydellä hinnalla ei asiaan liity mitään ongelmia. Mikäli luovutus on lahja tai lahjan luontoinen kauppa, liittyy siihen paitsi lahjaverotusta koskevia, myös muiden lasten oikeuksia koskevia perintöoikeudellisia kysymyksiä, jotka voivat tulla ajankohtaiseksi vasta Teidän kuolemanne jälkeen.

Koska aikomaanne luovutukseen liittyy useita selvitettäviä asioita ja erilaisia intressejä, on syytä suunnitella ja toteuttaa aiottu oikeustoimi huolellisesti asiantuntijan kanssa.

Isyyden vahvistaminen

Kysymys:

Olen avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi. Isäni maksoi minulle aikanaan elatusavut ja auttoi minua taloudellisesti myöhemminkin. Hän kuoli vuosi sitten. Nyt minulle ja myös äidilleni on selvinnyt se, ettei elatusapupäätöksellä olekaan vahvistettu isyyttäni ja en peri isääni laisinkaan. Voinko vielä tehdä jotain asian hyväksi?

Vastaus:

Isyyslaki tuli voimaan 1.10.1976. Silloin avioliiton ulkopuolellakin syntyneille lapsille tuli oikeus saada isyys vahvistettua ja sen myötä oikeus periä isänsä ja isänpuoleiset sukulaisensa. Kaikissa tapauksissa isyyttä ei kuitenkaan voida vahvistaa, vaikka biologisesti isyydestä olisi riittävä näyttö.

Jos olette syntynyt ennen 1.10.1976 Teitä koskee isyyslain voimaanpanolain rajoitussäännös. Sen mukaan isyyden vahvistamista koskeva kanne on pantava vireille 5 vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Lisäksi siinä todetaan, ettei kannetta voi nostaa jos mies on kuollut. Teidän, lakimääräisen edustajanne tai lastenvalvojan olisi siis tullut panna vireille kanne, jolla olisi vaadittu isyyden vahvistamista, 5 vuoden kuluessa lain voimaantulosta lukien eli viimeistään 1.10.1981. Isyyttä ja sen mukana perintöoikeutta ei siis enää ole mahdollista vahvistaa eikä elatusapupäätöksellä ole asiassa mitään merkitystä.

Jos olette syntynyt 1.10.1976 jälkeen Teillä sen sijaan on oikeus nostaa isyyden vahvistamista koskeva kanne minkään määräajan ja ”isän” kuolemankaan tuota mahdollisuutta rajoittamatta.

Korkeimmassa oikeudessa on 17.11.2003 ratkaistu asia, jossa ennen 1.10.1976 syntynyt henkilö oli vaatinut isyyden vahvistamista ”isänsä” kuoleman jälkeen. Perusteena vaatimukselle oli mm. se, että viiden vuoden määräaika asettaa kansalaiset syntymäajan perusteella eriarvoiseen asemaan ja että lakia ei lasten oikeuksia ja ihmisoikeuksia koskevien sopimusten vastaisena tulisi soveltaa sen sanamuodon mukaisesti. Korkein oikeus kuitenkin hylkäsi vaatimuksen perustellen päätöstä oikeusvarmuusnäkökohdilla. Päinvastainen ratkaisuhan avaisi mahdollisuuden puuttua jo 25 vuotta vallinneeseen oikeustilaan. Nähtäväksi jää eteneekö ko. asia vielä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen?

Onko avopuolisolla lesken oikeutta?

Kysymys:

Olemme avopari. Meillä on yhteinen omistusasunto ja muutakin yhteistä omaisuutta. Jos toinen meistä kuolee millainen oikeus jälkeen elävällä on yhteiseen asuntoomme?

Vastaus:

Aviopuolisoilla on toisen kuoltua oikeus pääsääntöisesti saada puolet pesän nettovaroista. Leskellä on myös tietty suoja pitää kuolinpesä jakamattomana hallinnassaan. Vähimmäissuojana leskellä on oikeus pitää yhteisenä kotina käytetty tai muu kodiksi sopiva pesään kuuluva asunto, jakamattomana hallinnassaan.

Avoparien kohdalla mitään lesken suojasäännöksiä ei ole. Mikäli avopuolisot eivät ole tehneet testamenttia, ensin kuolleen puolison perilliset perivät hänet. Tällöin avolesken on yhdessä ensin kuolleen perillisten kanssa ratkaistava asunnon kohtalo.

Ainoa keino periä avopuoliso on testamentti. Testamentilla voidaan määrätä jälkeen elävälle omistusoikeus ensin kuolleen omaisuuteen tai vain asuntoon. Tällöin jälkeen elävä joutuu maksamaan testamentilla saamastaan omaisuudesta perintöveron. Tämä perintövero on hyvin korkea, koska avopuolisot rinnastetaan toisiinsa nähden ei-sukulaisiin ja heidän verotuksensa menee korkeimman veroluokan mukaisesti.

Verotuksellisesti huokeampi vaihtoehto on tehdä keskinäinen hallintaoikeustestamentti. Tällöin avoleski välttyy omistusoikeuden tuomalta suurelta perintöverolta. Hallintaoikeus oikeuttaa avolesken käyttämään testamentissa yksilöityä omaisuutta eli tässä tapauksessa asumaan ko. asunnossa. Haittapuolena on se, että ensin kuolleen omistama osuus asunnosta menee hänen perillisilleen tai muulle testamentissa mainittavalle taholle. Myöskään hallintaoikeus asuntoon ei oikeuta jälkeen elävää luovuttamaan oikeuttaan kenellekään toiselle eikä hän voi myydä asuntoa ilman omistajatahon lupaa.

Tosin tuomioistuin voi antaa erityisistä syistä avoleskelle luvan asuntona käytettävän osakehuoneiston myyntiin. Kiinteistön, esim. omakotitalon myyntiin lupaa ei pääsääntöisesti voida myöntää.

Yhteenvetona totean, että kannattaa harkita avioliittoa: se on verotuksellisesti huomattavasti huokeampi vaihtoehto toteuttaa lesken asumis- ym. oikeuksia.

Ilman todistajia tehty testamentti

Kysymys:

Onko ilman todistajia tehty testamentti pätevä?

Vastaus:

Perintökaaressa on testamentin tekemiselle asetettu verraten ankarat muotovaatimukset. Asiakirjan muodolla tarkoitetaan niitä seikkoja, jotka asiakirjasta tulee ilmetä ja miten ko. oikeustoimen tekemisessä on meneteltävä. Testamentin muoto on tärkeimpiä takeita, joilla pyritään varmistamaan testamenttaajan tarkoituksen toteutuminen.

Testamentti on tehtävä

- kirjallisesti
- tekijän on se allekirjoitettava
- kahden esteettömän todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä
- todistajien on nimikirjoituksillaan todistettava testamentti
- todistajien on tiedettävä, että asiakirja on testamentti

Miltei aina minkä tahansa edellä luetellun muotovaatimuksen syrjäyttäminen aiheuttaa testamentin pätemättömyyden.

Ainoastaan silloin, kun testamenttia on mahdollista arvioida hätätilatestamenttina edellä olevista vaatimuksista voidaan poiketa. Poikkeuksellisissa oloissa ilman todistajiakin tehty testamentti voi olla tai voi tulla päteväksi. Jos henkilö fyysisen tai psyykkisen sairauden tai muun pakottavan syyn takia on estynyt tekemästä testamenttia edellä kuvattuja laillisia muotomääräyksiä noudattaen, hän voi tehdä sen kokonaan ilman todistajia. Perussääntö vanhastaan on ollut, että testamentin tekijän on omakätisesti kirjoitettava koko asiakirja. Tällainen hätätilatestamentti on voimassa vain tietyn ajan. Testamentin tekijän on laadittava uusi, lailliset muotovaatimukset täyttävä testamentti, jos hänellä on ollut esteen lakattua 3 kuukauden ajan siihen tilaisuus. Muutoin se ei ole enää hätätilatestamenttinakaan pätevä.

On erityisen tärkeää kuitenkin huomata, että pätemättömyys ei synny itsestään vaan se edellyttää perillistaholta aktiivisia toimia. Todistajittakin tai jopa suullisesti tehty testamentti voi pätevöityä, mikäli perillistaho ei vetoa muotovirheeseen määräajassa. Tämä tarkoittaa, sitä, että perillisen tai perillisten, joiden asemaan testamentti vaikuttaa, on nostettava testamentin moitekanne käräjäoikeudessa 6 kuukaudessa siitä kun hän sai testamentin tiedokseen. Jos perillinen nostaa kanteen, oikeus ratkaisee onko testamentti pätevä vai ei. Mikäli perillinen ei nosta kannetta tai kanteen nostaminen myöhästyy, muotovaatimukset syrjäyttäenkin tehty testamentti pätevöityy ja tulee perillistä sitovaksi. Perillistaholla on siis valta ratkaista millaisia asiakirjoja tai lausumia pidetään testamenttitahdon ilmaisuna eli testamenttina ja mitä ei.

Sosiaalioikeus

Kysymys:

Äitini on kotiutumassa sairaalasta. Hän tulee tarvitsemaan ainakin alussa ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa. Olen aikeissa ottaa virkavapaata ja jäädä hoitamaan äitiäni hänen kotiinsa. Onko minulla mahdollisuus saada korvausta ansionmenetyksestäni?

Vastaus:

Voitte hakea äitinne kotikunnalta omaishoidon tukea. Sillä tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön kotona tapahtuvaa hoidon tai muun huolenpidon turvaamiseksi annettavaa hoitopalkkiota ja/tai – palveluja.

Teidän tulee tehdä kunnan kanssa toimeksiantosopimus sekä hoito- ja palvelusuunnitelma. Tukea maksetaan aikaisintaan siitä päivästä kun hakemus liitteineen on jätetty kunnalle, joten kannattaa toimia nopeasti.

Tukea maksetaan enintään vuoden ajan. Tuen määrästä päättää kunta. Kuopiossa ympärivuorokautista hoitoa ja valvontaa kaikissa päivittäisissä toiminnoissa tarvitsevan hoitajalle palkkio on 691,20 euroa kuukaudessa. Mikäli hoitotyö ei ole aivan ympärivuorokautisesti sitovaa palkkio on 410,62 euroa kuukaudessa.

Hoitaja ei ole työsopimussuhteessa kuntaan minkä vuoksi hän ei saa loma-, päiväraha tms. etuuksia. Hänellä on kuitenkin oikeus kahden päivän vapaaseen kuukaudessa, jolloin hoito järjestetään muulla tavoin.

Teidän tulee ottaa yhteys kuntaan ja keskustella tarkemmin tarvittavista asiakirjoista ja hoidon sisällöstä sekä järjestämisestä. Kunnalta saatte myös tarkempaa kirjallista informaatiota ja ohjeita.

Sen sijaan jos nyt tekisitte käyttöoikeus-/hallintatestamentin leski ei voi millään saada myöhemmin omistusoikeutta koko pesän omaisuuteen.

Mikäli leski aikoo luopua jostakin testamentilla hänelle määrätystä omaisuudesta tai etuudesta hänen on syytä ottaa yhteys asianajajaan aika nopeasti puolison kuoltua ja selvitettävä hänen kanssaan menettelytavat ja se mihin hän voi ryhtyä aiheuttamatta omistusoikeuteen liittyvää perintöveroseuraamusta.