Etusivulle

MIKÄ ON RIKOS?

Lyhyesti sanottuna rikos on rangaistavaksi säädetty teko. Rikos määritellään siinä säännöksessä, jossa teko säädetään rangaistavaksi. Rikoslaissa on pitkä luettelo teoista, jotka ovat rangaistavia. Sen lisäksi muilta elämänalueilta on löydettävissä omat rikoksensa kuten liikenne-, työ-, ympäristö-, vero-, elinkeino-, virka- ja sotilasrikokset ym. Luetteloa voisi jatkaa pitkällekin, mutta tällaisenakin se antaa kuvan rikosten laajasta kirjosta.

Suomen hallitusmuodon 6 a §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi.

RIKOSASIAN KULKU JA NÄYTTÄMÖ

Rikosasian kulku muodostaa ketjun, jossa voidaan erottaa neljä peräkkäistä vaihetta:

esitutkinta,
syyteharkinta ja syyttäjän muu päätöksenteko,
oikeudenkäynti tuomioistuimessa,
rangaistuksen täytäntöönpano.

Esitutkinta

Poliisi ja joissain tapauksissa muu viranomainen toimittaa esitutkinnan. Esitutkinta käynnistyy, kun poliisille tehdään ilmoitus tai poliisin on muutoin syytä epäillä rikoksen tehdyn.

Esitutkinnassa pyritään selvittämään tapahtunut rikos ja sen asianosaiset (asianomistajat eli rikoksen uhri tai uhrit ja syylliseksi epäilty tai epäillyt) sekä kokoamaan ja järjestämään myöhemmin syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä tarvittava todistusaineisto. Esitutkinnassa pyritään myös selvittämään asianomistajan korvausvaatimukset sikäli kuin ne esitutkintavaiheessa ovat vielä selvinneet. Esitutkinta on asian jatkokäsittelyn kannalta merkityksellisin vaihe.

Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomion yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä. Esitutkinnan päätyttyä asianomistajalla ja syylliseksi epäillyllä on oikeus saada esitutkintapöytäkirja, joka käsittää kaiken esitutkinnassa huomioon otetun aineiston. Mikäli poliisi katsoo ettei rikosta ole tapahtunut, rikosasian käsittely saattaa päättyä tähän. Mikäli esitutkinta-aineiston perusteella on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen, poliisi toimittaa esitutkinta-aineiston viralliselle syyttäjälle.

Syyteharkinta

Virallinen syyttäjä päättää esitutkinnassa kertyneen aineiston perusteella, onko asiassa nostettava jotakuta vastaan syyte vai ei. Mikäli esitutkinta-aineiston perusteella syytteen nostamiseen on todennäköisiä syitä, syyttäjä nostaa syytteen. Syyte on asiakirja, jossa kuvataan mitä on tapahtunut ja mihin rikokseen syylliseksi epäillyn epäillään syyllistyneen, minkä lainkohdan perusteella häntä epäillään, milloin ja missä teko on tapahtunut sekä ilmoitetaan ne todisteet, jotka syyttäjä aikoo oikeudenkäynnissä esittää.

Mikäli syyttäjä katsoo, että syytekynnys (todennäköiset syyt) ei ylity, hän jättää syytteen nostamatta.

Syyttäjä voi myös oikeudenkäynnin sijasta käynnistää rangaistusmääräysmenettelyn (epäillylle mahdollisesti määrätään sakko) tai jättää tietyin edellytyksin syytteen nostamatta.

Oikeudenkäynti tuomioistuimessa

Rikosasian käsittelyn näyttämönä on tuomioistuin eli käräjäoikeus. Käsittelyä voi verrata teatteriesitykseen. Pääroolin esittäjänä on syyttäjä, jonka tehtävänä on ajaa syytettä ja näyttää se toteen. Rikoksen uhrilla eli asianomistajalla on yleensä syyttäjän toimintaa tukeva rooli hänen ajaessaan vahingonkorvausvaatimuksiaan. Syytetty eli rikosjutun vastaaja on syyttäjän ja asianomistajan vastapuoli ja hänen puolustuksensa ( asianajaja/ muu avustaja) tehtävänä on osoittaa syyte perusteettomaksi.

Teatteriesityksen ohjaajana toimii puheenjohtajana toimiva käräjätuomari, jolle siis kuuluu käsittelyn muodollinen prosessin johto.

Tuomioistuimessa rikosoikeudenkäynti jakautuu kahteen vaiheeseen, 1) asian käsittelyyn, jossa tutkitaan onko syytetty syyllistynyt väitettyyn tekoon ja 2) tuomioon, jossa todetaan onko kysymyksessä rikos ja mikä on seuraamus. Tuomio on joko langettava (syylliseksi julistava) taikka vapauttava.

ASIANAJAJA RIKOSASIASSA

Asianomistajalla ja syylliseksi epäillyllä on oikeus käyttää asianajajaa kaikissa rikosasian vaiheissa, kuten rikosilmoituksen laatimisessa, poliisin toimittamassa esitutkinnassa, vahingonkorvausvaateiden esittämisessä tai niihin vastaamisessa itse oikeudenkäynnissä, mahdollisen valituksen laatimisessa ja asian käsittelyssä hovioikeudessa ja korvausvaatimusten perimisessä. Kannattaa ottaa yhteys asianajajaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. On syytä muistaa, että esitutkinta on rikosasian tärkein vaihe; siinä luodaan raamit asian etenemiselle ja sisällölle.

Rikosasioiden oikeudenkäyntiavustajina toimivat pääsääntöisesti yksityiset asianajajat ja julkiset oikeusavustajat.

Asianajokulut rikosasiassa; kuka maksaa ?

Mikäli asianomistajalla eli rikoksen uhrilla on oikeusturvavakuutus (kotivakuutus, maatilavakuutus tms.) vakuutusyhtiö korvaa yksityisen asianajajan palkkion ja kulut rikosasian hoitamisesta. Vakuutukseen sisältyy omavastuu, joka mahdollisuuksien mukaan peritään vastapuolelta.

Mikäli asianomistajalla ei ole vakuutusta, pieni – ja keskituloinen henkilö voi saada oikeusapulain perusteella avustajan, jonka palkkion ja kulut maksaa valtio (oikeusavun tulorajat jäljempänä).

Mikäli asianomistajalla ei ole oikeusturvavakuutusta tai hän ei tulojensa puolesta saa oikeusapulain mukaista avustajaa, on mahdollista saada asianajokulut tuomioistuimessa syylliseksi todetulta henkilöltä tai jäljempänä selostettavan rikosvahinkolain perusteella valtiolta.

Kuten edellä olevasta voidaan todeta, vain harvoin asianomistaja joutuu itse kokonaisuudessaan maksamaan avustajan käyttämisestä aiheutuneita kuluja. Sen vuoksi asianomistajan kannatta aina ottaa yhteys asianajajaan tai oikeusaputoimistoon, joissa selvitetään tarkemmin hänen oikeudellisen avun korvattavuus.

Syylliseksi epäillylle voidaan oikeuden toimesta määrätä puolustaja (vakavampiin rikosasioihin) tai hänelle voidaan myöntää oikeusapua valtion varoista (oikeusaputoimisto päättää) ja määrätä avustajaksi yksityinen asianajaja, jos hän tarvitsee asiantuntevaa apua.

Siinä tapauksessa, että syyte tuomioistuimessa hylätään, syylliseksi epäillyllä on oikeus saada kaikki asianajokulunsa korvatuksi valtion varoista ja eräissä tapauksissa oikeusturvavakuutuksestaan.

OIKEUSAPU RIKOSASIASSA

Oikeusavun taloudelliset edellytykset

Valtion kustantamaa oikeusapua myönnetään hakija käyttövaran ja varallisuuden perusteella. Hakijan käyttövaraa laskettaessa otetaan huomioon hakijan ja hänen avio- tai avopuolisonsa tulot. Tuloista vähennetään ennakonpidätys ja välttämättömät menot siltä osin kuin ne ylittävät 250 euroa kuukaudessa. Välttämättömiksi menoiksi katsotaan asumismenot, päivähoitomaksu, elatusmaksut, toistuvat ulosottosuoritukset, velkajärjestelyn maksuohjelman mukaiset suoritukset.

Huollettavista lapsista vähennetään 250 euroa lasta kohti.

Käyttövaran perusteella oikeusapu myönnetään joko korvauksetta tai tietyn suuruisella omavastuulla, joka määräytyy käyttövarojen perusteella. Omavastuu on oikeusavun saajan eli hakijan maksettavaksi tuleva prosenttiosuus avustajan palkkiosta ja kulukorvauksesta arvonlisäveroineen. Se määräytyy käyttövaran mukaan seuraavasti:

Yksinäisellä henkilöllä

enintään 650 euroa 0%

enintään 850 euroa 20%

enintään 1000 euroa 30%

enintään 1200 euroa 40%

enintään 1300 euroa 55%

enintään 1400 euroa 75%

Puolisoilla henkilöä kohden

enintään 550 euroa 0%

enintään 650 euroa 20%

enintään 800 euroa 30%

enintään 1000 euroa 40%

enintään 1100 euroa 55%

enintään 1200 euroa 75%

Oikeusapua ei myönnetä, kun käyttövara yksinäisellä on yli 1400 euroa ja puolisoilla yli 1200 euroa henkilöä kohden.

Lisätietoja oikeusavun hakemisesta saa oikeusaputoimistoilta ja asianajotoimistoilta. Asianajaja avustaa oikeusavun hakemisessa ja yleensä laatii myös oikeusapuhakemuksen.

RIKOKSEEN PERUSTUVA VAHINGONKORVAUS

Rikokseen perustuva vahingonkorvaus määräytyy vahingonkorvauslain perusteella.

Korvausvaatimuksista kannattaa neuvotella asianajajan tai oikeusavustajan kanssa. He tuntevat korvauskäytännön ja määrät, joita kussakin tapauksessa on aiheellista vaatia.

Yleisiä ohjeita:

- ota mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yhteys asianajajaan; soitto ei yleensä maksa mitään mutta voi olla asian kannalta merkityksellinen

- säästä kaikki dokumentit, joilla kuvittelet voivan olla asian kannalta edes jotain merkitystä; laskut, kuitit, lausunnot ym.

Korvausta voi tulla kysymykseen mm. seuraavanlaisista vahingoista:

Henkilövahingot

Henkilövahingonkärsineellä on oikeus korvaukseen:

1. tarpeellisista oikeudenkäyntikustannuksista ja muista

tarpeellisista kuluista;

2. ansionmenetyksestä;

3. kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta

4. pysyvästä haitasta

Kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus, jossa otetaan huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste. Vahingosta johtuva hoidon laatu ja kesto sekä haitan kestoaika.

Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste ja vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan ottaa huomioon vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikkeneminen.

Kivun ja säryn sekä pysyvän haitan korvauksissa ohjeellisena noudatetaan liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita, jotka uusitaan vuosittain. Normit ja ohjeet löytyvät nettisivuilta www.liikennevahinkolautakunta.fi.

Pysyvän haitan haittaluokitus perustuu aika pitkälle sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokituspäätökseen. Haittaluokituksen löytää liikennevakuutuslautakunnan normeja ja ohjeita etusivun linkistä haittaluokitus Finlexin sivuilla.

Ansion menetys

Ansion menetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Korvauksesta vähennetään se ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada tai jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Läheisen korvaukset

Läheisellä tarkoitetaan henkilövahingon kärsineen vanhempia, lapsia ja aviopuolisoa sekä muuta näihin rinnastettavaa erityisen läheistä henkilöä.

Läheisellä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen tarpeellisista kuluista ja ansion menetyksestä, jotka heille on aiheutunut uhrin hoitamisesta. Sama koskee läheisten toimenpiteiden korvaamista, jos ne ovat olleet omiaan edistämään uhrin tervehtymistä tai kuntoutumista. Surmansa saaneen läheisillä on eräin edellytyksin oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä sekä kuolemantapauksen seurauksena aiheutuneesta tarpeellisista sairaudenhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista sekä ansionmenetyksestä.

Hautauskulut

Sillä, joka on huolehtinut surmansa saaneen hautaamisesta on oikeus kohtuulliseen korvaukseen hautaamisesta aiheutuvista kustannuksista. Läheisillä on lisäksi oikeus kohtuulliseen korvaukseen heille aiheutuneista hautaamiseen liittyvistä kustannuksista.

Elatuksen menetys

Jos elatusvelvollinen tai muutoin elatuksesta huolehtinut henkilö on saanut surmansa, elatukseen oikeutettu tai surmansa saaneen elatuksen varassa olleella, on oikeus saada korvaus elatuksen menetyksestä.

Esinevahingot

Esinevahinkona korvataan esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä esineen arvon alennus tai tuhoutunee tai hävinneen esineen arvo.

Kärsimys

Loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on oikeus korvaukseen sillä:

1. jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää

rangaistavaksi säädetyllä teolla on loukattu;

2. jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty;

3. jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai

törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu;

4. jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästi

huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla kuin edellä

mainituilla tavoilla.

Korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan, huomioon ottaen loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.

Edellä 3 kohdassa mainittu kärsimyskorvaus tulee kysymykseen esim. tapon yrityksen tai törkeän pahoinpitelyn yhteydessä.

Kärsimyskorvauksen määrästä ei liikennevahinkolautakunnan ohjeet ja normit anna ohjetta.

Korvauksen periminen

Tuomiolla vahvistettu korvaus peritään rikokseen syylliseltä tai syyllisiltä. Korvauksen maksamisesta voidaan sopia asianosaisten välillä tai antaa se ulosottotoimen perittäväksi. Asianomistajalla eli rikoksen uhrilla on mahdollisuus hakea korvauksia myös valtion varoista rikosvahinkolain perusteella. Useimmiten sovitaan, että asianajaja perii korvaukset.

KORVAUS VALTION VAROISTA RIKOKSEN UHRILLE

Rikosvahinkolain perusteella valtion varoista voidaan korvata luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle aiheutettu vahinko mm. seuraavasti:

Henkilövahingot

Henkilövahingon kärsineelle voidaan valtion varoista maksaa korvaus:

1. tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista

2. ansionmenetyksestä ( maksimi 125 euroa/ päivä)

3. kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta (maksimi 10 000 euroa)

4. pysyvästä haitasta

Vahingoittuneista vaatteista ja henkilökohtaisista käyttöesineistä sekä sairaanhoitoon liittyvästä kuntoutuksesta aiheutuvista kustannuksista voi saada myös korvauksen.

Kuolemantapauksen johdosta suoritettavat korvaukset

1. hautaamisesta aiheutuvat kustannukset kohtuulliseen

tasoon

2. elatuksen menetys

3. läheisen sairaanhoitokustannukset ja kulut sekä ansion menetys

4. läheisen lääkinnällisestä kuntoutuksesta aiheutuvat kustannukset

5. ansion menetys maksimissaan 125 euroa/ päivä

Kuolemantapauksen johdosta läheiselle suoritetaan kuitenkin enintään 5000 euroa.

Kärsimys

Loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvausta (voimaan 1.1.2008 lukien) sille jonka:

1. jonka seksuaalista itsemääräämisoikeutta on rikoksella

loukattu tai vapautta muuten rikoksella loukattu

2. jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on erityisen vakavasti loukattu tapon, murhan tai surman yrityksellä, törkeällä pahoinpitelyllä tai sen yrityksellä taikka muulla näihin rinnastettavalla rikoksella.

Kärsimyskorvaus on maksimissaan 3000 euroa ja seksuaalirikosten uhrille 9000 euroa.

Kokonaiskorvauksen enimmäismäärä

Saman vahinkotapahtuman perusteella voi saada korvausta maksimi 51.000 euroa

Oikeudenkäyntikulut

Asianomistajalla eli rikoksen uhrilla on eräin edellytyksin oikeus saada rikosvahinkolain perusteella korvaus asianajokuluistaan tuomioistuimessa. Edellytyksenä on, että hakijalle on aiheutunut rikosvahinkolain perusteella korvattavaa vahinkoa ja toimenpiteet, joista korvausta haetaan, ovat olleet tarpeellisia.

Esinevahinko ja taloudellinen vahinko

Esinevahinko ja taloudellista vahinkoa ei rikosvahinkolain nojalla korvata eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta (lähinnä vain, jos vanki tai joku muu vapauden menettänyt henkilö on aiheuttanut vahingon).

Korvauksen hakeminen

Korvausta on haettava 3 vuoden kuluessa lainvoimaisesta tuomiosta tai jos asiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa 10 vuodessa rikoksen tapahtumisesta.

Yleensä asianajaja huolehtii korvaushakemuksen laatimisesta valtiokonttorille.

Hakemuskulujen korvaaminen

Mikäli asianomistajalle on myönnetty tuomioistuinkäsittelyä varten oikeusapua tai määrätty oikeudenkäyntiavustaja, suoritetaan korvaushakemuksen laatimisesta korvaus asianajajalle valtion varoista.

Valtion oikeus korvaukseen

Siltä osin kuin asianomistaja on saanut korvauksen valtion varoista, siirtyy oikeus korvaussummaan valtiolle.

LÄHESTYMISKIELTO

Toistuva häiriö tai uhkailu oikeuttaa hakemaan lähestymiskieltoa. Lähestymiskieltoa voi pyytää poliisilta tai käräjäoikeudelta. Asian kuitenkin ratkaisee aina käräjäoikeus.

Lähestymiskieltoasia on laadultaan yleensä sellainen, johon yksityinen asianajaja määrätään lähestymiskiellon hakijan tai kuultavan (sen jota vastaan lähestymiskieltoa haetaan) avustajaksi oikeusapulain perusteella, jos tuloedellytykset täyttyvät.